keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Itkuhälytin


 Sain poikaa odottaessani syntymäpäivälahjaksi videokuvaa lähettävän itkuhälyttimen. Vaikutti hienolta, mutta joutui kaapin perukoille, kun käyttöön oli kuitenkin aikaa vielä 4 kuukautta. Pojan sitten kesällä nukkuessa uniaan takapihalla, yritin viritellä kameraa kuvaamaan vaunuihin pyrkiviä oravia ja lintuja, mutta eipä siitä tullutkaan mitään, koska kamerapuoli (lapsen päässä oleva), vaatii verkkovirran. Hankin langattoman normaalin hälyttimen ja tämä "omppu" joutui taas takaisin kaappiin.

Kun poika siirtyi nukkumaan yksin omaan huoneeseen, kokeilin hälytintä uudestaan, enkä enää osaisi luopua siitä! Yöpöydälläni oleva vastaanotin herää lähettämään kuvaa, kun tietty meteli-/liikehdintäkiintiö täyttyy. Heräämiselle voi valita neljä eri herkkyyttä. 

Täytyy sanoa, että tuo on todella näppärä, kun minun ei tarvitse nousta katsomaan, että itketäänkö lastenhuoneessa, koska a) peitto on kadonnut vai b) koska ollaan täysin hereillä ja istumassa tai seisomassa vai c) ohimenevästi unissaan. Kamera lähettää todella laadukasta kuvaa täysin pimeässäkin, eikä kuvauspäässä oleva siitä häiriinny.

Sähläsin kerran jotain pojan päässä olevan kameran kanssa ja sepäs alkoi soittaa minulle tuutulaulua! :) Kamerasta näkee myös lastenhuoneen lämpötilan. Ja vielä hyödyllisyyttäkin hauskempaa on vaan seurata pojan touhuja kameran kautta. :) Suosittelen.

  

2 kommenttia:

  1. Voi, toi olis ollut ihan mahtava! Meillä oli ihan perus itkuhälytin, joka sekin oli ihan korvaamaton. Mutta nykyään tuon pikkumiehen ääni on sen verta kantava, että ei olla enää tarvittu itkuhälytintä.:D
    Tästä tuli mieleen ihan hassu juttu, kun ennen Eppua meidän koirat välillä puuhaili työpäivän aikana "outoja juttuja" niin kerran mies viritti nettikameran päiväksi meijän olkkariin.. ja sitä vasta olikin hyvä seurata, esim. kun toinen koira kävi varastamassa veskipaprurullia jne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo tosiaan, unohtui sanoa, että minä käytän korvatulppia nukkuessani. Tokihan se äidinvaisto varmaan silti herättäisi, mutta jotenkin tuon kameran kanssa nukun paljon rauhallisemmin, kun TIEDÄN, että herään, jos on joku hätä.

      Itsekin olen miettinyt koiruuden seuraamista kameroilla, mutta toistaiseksi on jäänyt ajatuksen tasolle. Eikä tuo 4-vuotias enää tee niin paljon kolttosia kuin pentuna... :)

      Poista

Hei! Mukavaa, kun teet blogin pitämisestä mielekästä jättämällä kommentin, minkälaisen tahansa! :)